Tiistai 12.Elokuuta
Aamuyö kello 3.Intercity-hotel,Frankfurt. Käykö muuten koskaan mielessä,kun lähdet kotoa vaikka pienellekin matkalle, -sammutinkohan varmasti sen pirun keittimen? Tämä ns."kahvinkeitin-ilmiö"tärähti alitajuntaani kyseiseen aikaan aamuyöllä! Mutta mistään sumpinkeitosta ei ollut nyt kysymys. Juolahti siis mieleeni, että tuliko sittenkään otettua ihan varmasti kaikki plussa-johdot pyörän akusta irti ja teipattua ne?!! Voi hitto soikoon, rauhoittelin itseäni, että tietysti olin ottanut, mutta kun jokin asia alkaa kalvamaan mieltäni, en voi muuta tehdä, kuin ottaa asiasta varmuus.Puolen tunnin valvomisen ja vakuutteluiden jälkeen, ei muuta kuin reippaasti ylös, ulos ja taksiin. Takaisin rahtialueelle,kaikkine tunnistautumisoperaatioineen portilla ja Aviapartnersien työntekijöille selittelyiden jälkeen pyörän kimppuun. Ja katso- varmuus tuli- olin ottanut kaikki johdot irti. Rauha saapui sieluuni sateisella ja harmaalla rahtialueella aamulla kello 4. Takaisin hotelliin ja nukkumaan 1,5tunniksi, jonka jälkeen kentälle.
Lentomatka sujui saksalaisella Lufthansalla niinkuin voi odottaakin, saksalaisella täsmällisyydellä ja tehokkuudella.Aikataulussa pysyttiin, ruokaa ja juomaa oli tarjolla riittävästi. Lufthansan tyylistä täytyy sanoa, vaikka Finnairia yleensä pyrin käyttämään, että paremmin ovat heillä asiat, eipä tarvinnut syödä muoviaterimilla, vaan olivat aitoa terästä. Siis turistiluokassakin. Cool!!
Kentältä Hertz-autovuokraamoon ja poni alle ja Calgaryn keskustaan "tappamaan" aikaa, sillä lentomme oli saapunut klo11 ja hotelleihin ei pääse kuin iltapäivällä. Holiday Inn-hotelliin kirjauduimme kahden jälkeen.Kunkku jäi lepäilemään hotellihuoneeseen, ja minä hyppäsin autoon ja lähdin etsimään kauppakeskusta, jossa olisi myös optikkoliike. Oli nimittäin aika jatkaa surullisen kuuluisaa aurinkolasi-episodia. Tarvitsen todella uudet lasit, ja kun niissä pitää olla vahvuudet sekä lähelle että kauas, niin huoltsikoiden kympin lasit eivät käy minulle.
Optikko ei tietenkään myynyt minulle uusia ilman lääkärin tekemiä mittauksia, ja hetken kylmäsi pohjolan poikaa. Silmälääkärin pakeille, milloin pääsee ja paljonko maksaa. Ero Kanadan ja Usan välillä on ainakin terveyteen liittyvissä asioissa suuri. Usassa lääkärikäynti ei ole niitä halvimpia maailmassa, mutta Kanadan puolella terveydenhuolto toimii aika lailla kuten pohjoismaissa; ihmisillä on varaa siihen. Kakkulalääkäri veloitti asialliset 80 taalaa ja pääsin hänen pakeilleen 10 minuutissa.
Lasit sitten maksoivat 550 taalaa, ainoa lohtu asiassa; dollarin heikko kurssi. Sain hyvät RayBanin lasit vahvuuksilla roimasti halvemmalla kuin Suomesta. Lasit tehtiin vielä jotenkuten hyväksyttävässä ajassa. Kaksi tuntia! Kun olin ostanut ne kadonneet lasit muutama viikko aiemmin Instrulta, niiden tekemiseen kului 2,5viikkoa!
Sitten takaisin hotelliin ja nukkumaan pois 27 tunnin yhtäsoittoista valvomista.
"Mies uusissa laseissa."
Keskiviikko 13.Elokuuta
Aamulla anivarhain (4.30) ylös , eikä nukuta yhtään vaikka edellinen päivä oli mennyt todella pitkäksi. Tätä se jetlaagi teettäää. Nyt olikin hyvä hetki aloittaa aamunsarastusta odottaen blogin tekoa.Sitten aamupalalle läheiseen Denny's ruokapaikkaan. Tätä ravintolaketjua olen käyttänyt useimmilla jenkkilän matkoilla. Tosi siisti paikka, hyvät sapuskat ja kohtuulliseen hintaan.Kiva yllätys oli löytää ketjun rantautuneen myös Kanadaan.
Aamupalan jälkeen ponille kyytiä , ja lähdimme ajamaan kohti Banffia.Kaikki Calgaryn kävijät ovat suositelleet tuota paikkaa maisemallisesti, joten pakkohan se on käydä katsastamassa.
Kuvat puhukoot puolestaan:
"Banffin kaupunki, varsinainen turistirysä"
"Mikäs se siinä, Hontahan se"
"Mitäs sää mua kuvaat-täh?"
Torstai 14.Elokuuta
Taas aamulla ylös ennen kukonlaulua, hyvä asia sen puolesta, kun illasta ei ole jaksanut kirjoittaa blogia, niin aamusta kirjoitus maittaa.Tämän päivän ohjelma on poistua pariksi päivää Calgarysta ja ajaa eteläistä reittiä kohti Revelstokea,Brittiläiseen Columbiaan, naapuriprovinssiin. Yöksi asettauduimme Nakusp nimiseen kylään mahtavien maisemien kupeeseen.
"Valtava vuorenrinteen romahdus hävitti Frankin kaupungin 29.4.1903"
"Suuri ei aina ole kaunista- maailman suurin kuormuri Sparwoodin kaivoskaupungin kunniapaikalla"
"Samassa kaupungissa tapasimme Timin,britin, joka odotteli kavereitaan paikalle. He tulivat neljän GS:än ja yhden KTM voimin Alaskasta ja olivat jatkamassa Phoenix:iin Arizonaan"
