Perjantai alkoi todella viileässä säässä. Vain 14 astetta ja se tuntui Bemarin verkkopuvun läpi, mutta suomalainenhan ei valita. Aamupalan söin Moorcroftin paikallisella Essolla;kahvia, sämpylä munalla ja pekonilla, minimuffinseja ja Mountain Dew:ta.Ja kun Essoilla ei nykyään ole pöytiä saatikka tuoleja, siirryin suosiolla ulos nautiskelemaan runsasta aamiaista. Viereisessä parkissa oli tosi hieno customoitu harrikka, jonka kuski oli myös ulkoruokinnassa. Juttelimme siinä syödessä kaikenlaisia, kysyin häneltä hänen kypäräänsä. Ei ole ollut, eikä ole. Sitä minä ihmettelemään, että jos vaikka kolari tai ulosajo sattuisi, niin sitten pahasti kävisi. Tähän kaveri vaatimattomasti, että ei minulle tuommoisia kävisi.
Eipä tietenkään, kelleppä nyt sitten...
Kaveri sanoi ajelevansa rauhallisesti ja turvallisesti, siis aivan kuten minä...
"Minä mitään f....g kypärää tarvitse..."
Syötyämme, toivottelimme toisillemme turvallista matkaa, ja suuntasin kyläpahasesta kohti yhtä kuuluisinta Amerikan matkakohdetta, Devil's Toweria, jota myös Bears Toweriksi, varsinkin intiaanit kutsuvat.
Mahtava kallio, joka näkyy kauas ennenkuin olet itse alueella. Kallion muoto on sellainen, ettei tarvinnut ihmetellä, miksi intiaanit pitivät sitä pyhänä paikkana.
Kiersin kallion ympäri ottaen kuvia ja miettiessäni, kuka tai mikä oli saanut aikaan moiset muodot. Aivan kuin Äänekosken räjäytystyön porukka olisi ollut tuntipalkalla poraamassa ensin dynamiitille reikiä ja sitten poksautellut kerros kerrokselta ulkokuorta pois. Siis tuntipalkalla, kukahan sen lystin olisi maksanut....?
Monumentilta pois lähtiessäni pysähdyin läheiselle pellolle seuraamaan preeriakoirien puuhasteluja aamuauringon lämmössä.
"Erilainen kallio, myös Bear's Towerksi kutsutaan."
"Kumpikaan ei mahtunut kuvaan kokonaan.."
" Läheinen pelto vilisi vilkkaita preeriakoiria."
Sitten hanaa ja suunnaksi Deadwood, Etelä Dakotassa.
Sama Deadwood, josta parhaillaan nelosella menee sarja. Villi paikka villin lännen aikaan. Paikka, jossa Wild Bill "Doc"Hickock ja Calamity Jane vaikuttivat. Bill Hickock, pyssysankari, lainvalvoja ja peluri eli lyhyen elämänsä viimeiset vuodet Deadwoodissa ja tuli ammutuksi selkään pelatessaan pokeria ainoan kerran selkä muualle kuin seinää vasten. Kuollessaan hänellä oli hyvät kortit, kaksi paria, ässät ja kahdeksikot, josta tulee kuuluisa nimitys" Deadman's hand". Kävin myös samassa saluunassa, jota tietenkin oli uudistettu ajan myötä, katsomassa showta hänen elämästään ja viimeisistä hetkistään.
"Saluuna, jossa Hurja Bill Hickock ammuttiin kylmäverisesti selkään."
" Saluunassa tuoli oli nostetu vitriiniin, jottei turistit istuisi puhki tätä kuuluisaa tuolia."
Deadwoodissa oli myös parhaillaan menossa vanhojen ja kustomoitujen autojen kokoontumisajo. Joka paikassa liikkui toinen toistaan upeampia autoklassikoita. Aivan siinä pää meni pyörälle, luomuksia katsellessa.
"Punaisia paholaisia entisöityinä ja terästettyinä."
" Ja sinisiä vastaavia ja paljon muita..."
Deadwoodista ajelin mukavaa maisemapätkää pitkin Rapid Cityyn, jossa pikaiset pikaruoat KFC:ssä, soittoyritys rakkaalle vaimolleni, tekstaria perään, koska kentät olivat tosi huonoja. Kun on tottunut Euroopasssa liikkuessaan toimiviin puhelinyhteyksiin, täällä kaiken tietävässä ja osaavassa maassa, saa tottua siihen että puhelinyhteydet toimivat tai sitten eivät. Tässäkin 70 000 asukkaan kaupungissa olisi odottanut kännyn toimivan moitteettomasti, mutta puhelimen kuuluvuus vaihteli korttelista toiseen. Kun sitten sain yhteyden vaimooni, piti heti ajaa kadun varteen, ettei kentät häviä, kiesus mitä tekniikkaa!
Mount Rushmore oli päivän viimeinen käyntikohde, matkaa Rapid Citystä runsaat 20 mailia.
Neljän presidentin päät kallioon hakattuna, idea Doane Robinsonilta, joka halusi luoda kiinnostavan turistikohteen Black Hills:in luonnon kauniille vuoristoalueelle. Työhön hän houkutteli Gutzon Borglumin, maineikkaan kuvanveistäjän. 60-vuotias Borglum aloitti työn 1927 ja jatkoi sitä kuolemaansa saakka vuoteen 1941. Hänen poikansa Lincoln Borglum jatkoi isänsä työn loppuun.
" Washington, Jefferson, Roosevelt ja Lincoln."
Päivä alkoi olla pulkassa, vielä oli etsittävä yösija. Ajelin kohti Custeria, ja silmiini osui kaupungin rajalla Bavarian Inn-niminen motelli. Siis sinne kysymään, josko baijerilaisella matkapyörällä ajava saisi yösijan baijerilaisesta motellista, kyllä sai...
