Oli aika jättää haikeat jäähyväiset uusille ystävilleni. Kävimme ennen lähtöä vielä yhteisellä aamupalalla. Bill ja Cindi, ja Stephen ja Sheryl saivat minut todellakin tuntemaan olevansa ystävien keskellä. Tietenkin muutkin täällä tapaamani amerikkalaiset ovat olleet tosi ystävällisiä, mutta heidän neljän kanssa olemme viettäneet illat ensimmäisestä illasta lähtien.
Mukanani oli vara Suomen lippu pyörää varten, mutta lahjoitin sen Billille ja Cindille, jotka olivat kovasti otettuja saamastaan lahjasta.
"Jäähyväiset Cindille ja Billille. Bill olikin laittanut lahjoittamani Suomen lipun liehumaan."Kunkun kanssa heitimme hyvästit, hän oli luonut monta kontaktia näiden päivien aikana, ja uskon että moni paikallaolijoista saa vielä nauttia Kunkun seurasta, ainakin tarjoamalla reissumiehelle yösijan.
Ajelin Salt Lake Cityyn, jossa pikainen kierros ja suunnaksi etelä. Tiet olivat aika ruuhkaisia, koska oli kaunis päivä ja pitkä viikonloppu tiedossa. Täällä ameriikassa maanantai on työnpäivä, siis kuten Vappu meillä. Kaikki kynnelle kykenevät näyttivät hypänneen autoihinsa ja olivat matkalla jonnekin.
Aikomukseni on ajaa neljän osavaltion rajalle ja laitoinkin sen Zumoon kohteeksi. Laite ajattakin minut lähes samaa tietä etelää kohti, kuin olin tullut tiistaina Midwayhin.
Yösijan katsoinkin samasta motellista missä olin ollut maanataina. Taivas vetäytyi pilveen juuri kun tulin hotellin pihaan. Parin tunnin kuluttua alkoikin salamoida ja sitä riittikin sitten pitkälle yöhön.
"Komeita kanjoni maisemia Salt Lake Citystä etelään"
"Aika oli ajanut tämän huoltsikan ohi, ainakin hinnaston perusteella, jo vuosia sitten."
Sunnuntaina 31.Elokuuta
Aamu valkeni ensimmäisen kerran tällä matkalla harmaana ja sateisena. Tähän loppui kuivin jaloin ajelu. Vedinkin suosiolla sadevaatteet niskaani ja lähdin matkaan.Mutta en etelään kuten vielä eilen aioin, vaan länteen. Katselin illalla tarkkaan uuden hurrikaani Gustafin reittiä ja
rantautumisaikataulua. Se iskee maanantain aikana Lousianan rannikolle ja tietysti jo
kertaalleen tuhottuun New Orleansiin.Samalla sen luvattiin tuovan massiiviset vesisateet ja kovat tuulet muihinkin etelän osavaltioihin. Juuri niihin, joissa reittini piti kulkeman. Sade, vaikka sitä inhoankin mopolla ajaessa, on kuitenkin pienempi paha kuin kova tuuli. Sivutuuli otta kovin helposti LT:n, ja ajamisen työlääksi ja jopa vaikeaksi.
Päätös oli kutenkin tehtävä, ja päätin muuttaa reittini kulkemaan ylempää keski-lännen osavaltioita pitkin. Tylsää, mutta turvallisempaa.
"Hyvä tuuri loppui ja sade huuhteli maisemat ja tietysti minut."
Siis kohti Denveriä, ja jälleen osamatkasta samaa reittiä kuin mitä olin viikko sitten ajanut.Nyt sitten ajettiin kuitenkin sateessa.Sadepilviä riitti 325 mailin verran Denveriin asti.Denveriin saapuessa huomasin kyltin, jossa kerrottiin Buffalo Billin haudan sijaitsevan lähellä, sinne sitten. Vähän kyllä ihmettelin miksi se täällä sijaitsee, kun Codyn kaupunki Wyomingissa on "ominut" sankarin itselleen. Kysyinkin syytä paikanpäällä museon henkilökunnalta, ja opas neiti kertoi Buffalo Billin viettäneen viimeiset vuotensa juuri Denverissä ja jonka korkeimmalle kohdalle halusi tulla aikanaan haudatuksi.
" Hauta Denverin korkeimmalla mäellä."
Denveristä laitoin naviin kohteeksi Oakleyn Kansasissa ja matkaan. Pilvet ohenivat, sää kirkastui, mutta kova sivutuuli vaivasi koko matkan Limon pikkukaupunkiin asti, jonne majoituin 450 mailin ajon jälkeen.
Karttalinkki:http://maps.ask.com/maps?ml=lt%3D39.759764108226484%7Clg%3D-107.58263999999998%7Cal%3D2%7Ccx%3Dundefined%7Ccy%3Dundefined%7Czm%3D12%7Cvt%3Dundefined~lt%3D40.51222%7Clg%3D-111.47361%7Cad%3DMidway%2C%20UT%7Csd%3D1%7Cdm%3D0~lt%3D38.99528%7Clg%3D-110.16111%7Cad%3DGreen%20River%2C%20UT%7Csd%3D1%7Cdm%3D0~lt%3D39.26389%7Clg%3D-103.69167%7Cad%3DLimon%2C%20CO%7Csd%3D0%7Cdm%3D0~
