Torstai 21.Elokuuta
" Wide, wide open, täällä maisematkin näyttävät suuremmilta. Lovellin kaupungista 20 mailia itään."
"Moosehan se siellä, suomihirven amerikan serkku. Ovat vähän tummempia täälläpäin, eivät kuitenkaan suurempia."
Tänään ajan sitten yhteen niistä paikoista, jonka olin päättänyt heti matkan suunnittelun alussa. Little Bighorn Battlefield, eli suomeksi Little Bighorn taistelukenttä. Paikka, jossa kenraali George Armstrong Custer, 7:nen ratsuväkiosaston kera kohtasi loppunsa yhdistyneiden intiaaniheimojen, sioux-,crow- ja cheyenneheimojen kanssa käydyn verisen taistelun jälkeen.
Nyt kun on omakohtaisesti käynyt kyseisellä paikalla ja katsellut taistelukenttää, sekä kuunnellut erittäin hyvin pidetyn esityksen paikallisen henkilön toimesta, voi vain todeta, kuinka romantisoituja versioita valkoinen mies ja varsinkin Hollywood, on meille valkoisille tarjoillut.
"Viisaita sanoja, parempia kuin roomalaisten: si pacem vis, bara bellum; jos tahdot rauhaa, aloita sota."
"Tästä hänet ja 44 sotilasta löydettiin ilkialastomina. 25.7.1876"
" Eipä juuri voi olla erimieltä"
" Paha on mennä kiistämään Hullun Hevosen sanojakaan."
Pari tuntia vierähti nopeasti muistomerkillä. Sitten pakolliset pinssit matkamuistomyymälästä,kahvit läheisestä intiaani-omisteisesta kahvila-ja matkamuistomyymälästä. Harmitti vietävästi, kun oli niin paljon kiehtovaa tavaraa tarjolla, joita olisi voinut vaimon iloksi roudata kotiin täyttämään muutenkin täysiä hyllyjä,mutta LT:n tavaratilat tietäen, roina piti jättää sinne. Hyppäsin matkalehmän päälle ja suunnaksi Gillette. Lähdin US 212 tietä, mutta muutaman sadan metrin ajon jälkeen kyltti kehoitti motoristeja valitsemaan vaihtoehtoisen tien tietöiden takia. Tein uukkarit ja pysäytin kyltin kohdalle, joka oli ylämäessä, ja pöyräni suunta nyt uukkarin jälkeen alamäkeen. Tyhmä teko! Laitoin pyörän sivutuelle alamäkeen ja kun olin tutkinut kartasta vaihtoehtoisen tien, tajusin hölmön tilanteeni.
Kun pyörä, joka painaa n.400 kiloa ja on alamäkeen sivutuella, niin se on niin paljon kallellaan, että Mr. Stupido Savolaisen voimat eivät riittänetkään kallistamaan pyörää suoraan, jolloin olisin saanut sivutuen pois. Ja vaikka kuinka ponnistelin, sain aikaiseksi vain sen, että sivutuki luiskahti alta ja sitten se tapahtui, nimittäin LoTjan kaato. Yritin kaikin voimin estää, mutta tietäähän sen, kun 400 kiloa päättää kaatua, niin se kaatuu myös räpistelyistäni huolimatta.
LoTja kallellaan, apuva! Kylläpä nolotti. En ehtinyt kissaa sanoa, kun ylämäkeen ajoi avolavapaku, joka kurvasikin minut nähdessään luokseni. Kaveri hyppäsi autostaan, tuli luokseni ja kysyi tarvitsenko apua. Kerroin tarvitsevani ja yhdessä kankesimme LT:n jaloilleen. Kiitin kovasti avuliasta paikallista intiaania ja huokasin helpotuksesta. LT ei kärsinyt vahinkoja, ainoastaan omistajan ylpeyttä kolhaistiin.
Niinpä pääsin jatkamaan matkaa kohti Gilletteä, itäistä Wyomingia.Urut auki ja 140/h interstatea itään. Parin tunnin ajon jälkeen, olin jo ohittanut Sheridanin kaupungin ja maisema oli yhtä suurta preeriaa, aloin katsella bensamittaria ja jäljellä olevaa matkaa Gilletteen. Eipä tulisi riittämään perille asti. Katsoin navigaattorin tiedoista lähimmät bensa-asemat, saman verran matkaa kumpaankin suuntaan. Tässä sitä taas oltiin: Ei riittänyt opiksi, Mustagin taloudellisuusajo, vaan pitää yrittää sitä vielä mopollakin!! Että sitä pitää olla tyhmä, ja kaksi kertaa saman päivän sisällä. Alkoi taas pintakaasu ajo, mutta tällä kertaa vastassa oli kova vastatuuli, joka söi mopon kallisarvoista menovettä normaalia enemmän. Kun tietsikka näytti alle kymmenen kilometrin ajomatkaa, tiesin että nyt otti ohraleipä. Hurautin pois interstatelta, huomasin sivutiellä tulevan avolavan ja pysäytin sen. Kysyin, mistä saisi muutaman litran menovettä, kun viimeiset pisarat olivat kulumassa. Kaveri sanoi, että viiden mailin päässä on huoltoasema. Minä äimänä, että navi kertoo lähimmän olevan 20mailin päässä. Enkä kyllä ollut nähnytkään mitään aseman kylttiä. Hän sanoi sen olevan tulosuunnassani edellisellä levähdysalueella muutama sata metriä sivuun.
Jippii, asema, sinne jos vain menovettä riittää. Voilá, siellähän se oli kun osasi katsoa. Mittarille ja tutkimaan kuinka se toimii. Kaveri, taas intiaani, istuskeli aseman edessä tuolilla ja huusi, että 5 taalaa gallona. Olkoon vaikka 20 taalaa, kunhan saadaan polttoainetta. Sen verran pihi on minustakin tullut, että en tankannut täyteen, otin vain 3 gallonaa, jolloin tankki oli puolessa, ja sehän riittäisi vaikka Washingtoniin.
Ajellessani helpottuneena taas kaikkea muuta kuin taloudellisuusajoa, mietiskelin, milloinkahan sitä meikäläinen oppii ottamaan varman päälle, ettei tulisi sydämentykytyksiä turhasta.
Gilletessä tankkasin hiukan edullisempaa bensaa, ja päätin jatkaa matkaa muutaman kymmentä mailia. Moorcroft, jumalan hylkäämä paikka preerialla, kaksi motellia, josta toiseen majoituin. Enpä ole vielä, edes euroopan reissuilla, sattunut pienempään huoneeseen. Hinta ei kuitenkaan matkabudjettia kaatanut. Kun meni takaperin sisään, niin pääsi etuperin pois huoneesta. Kaikista kummallisinta, kun kysyin motellin pitäjältä, lähinnä huvittuakseni vastauksesta, do you have an internet and wireless one in your motell? Arvaapa mitä muori sanoi: Yes, we have and you don't need any codes at all. Siinä meni pohjolan poika hiljaiseksi. Että tämmöinen päivä tänään.
