Tänään sitten ajettiin jonossa muiden mukana Yellostonen kansallispuistoon. Liikenne oli jatkuvaa molempiin suuntiin . Puiston suosio näkyy pysyvän korkealla amerikkalaisten keskuudessa. Pääsymaksu puistoon on 20$/7päivää. Enpä tiedä paljonko vierailijoita puistossa käy vuosittain, mutta ihmismäärästä päätellen puisto tulee toimeen omillaan, eikä tarvitse veronmaksajien apua taloudenpidossaan.
Lämpötila oli tänään juuri sopiva hiljaiseen köröttelyyn ja jatkuviin pysähtymisiin, mittari näytti +22 astetta. Jonossa ajaessa sai olla todella valppaana, koskaan ei tiennyt milloin jono äkisti pysähtyi, etummaisen jarruttaessa paniikinomaisesti nähdessään jonkin elikon tai kuuman lähteen tien vierellä. Samalla kun itsekin katsasteli tien varsiin nähdäkseen vilauksen karhusta, hirvestä tai biisonista. Biisoneita näkyi, muita ei sitten näkynytkään.
" Biisonit pysäyttivät liikenteen aina kun niitä näkyi tien lähistöllä..."
"...tai sitten lähes tiellä, tämäkin oli päiväunilla pehmeällä hiekkapatjalla, eikä välittänyt turistien autoista mitään."
Eniten ihmettelimme Kunkun kanssa kuumia lähteitä, geysireitä. Kuinka ohut on maankuori Yellostonen alueella, kun lähteitä pulppusi joka puolella puistoa. Tunnetuinhan on Old Faitful, jonka purkausta;n.90 minuutin välein, puiston vierailijat kokoontuvat sankoin joukoin katsomaan, kuten mekin teimme. Odottaa piti tunnin verran.Kunkku arveli piloillaan, josko maan sisään on rakennettu luolasto, josta sitten tasaisin välein päästetään kuumaa vettä suihkuamaan ihmisten ihmeteltäväksi. Kyllä kai sekin olisi mahdollista Amerikassa, hienommat ja suuremmat suihkulähteet löytyvät mm. Las Vegasista Bellaggio-hotellin edustalta. Ne tosin liikkuvat musiikin ja valojen tahtiin.
" Pulppuaa kuin mummon puuropata."
" Old Faitful on vielä voimissaan."
Metsäpalot ovat olleet myös Yellostonen murheena, ja näimmekin valtavat metsäalueet täysin palaneina.Puiden rungot törröttivät aavemaisen valkeina tien molemmin puolin. Nytkin oli muutama metsäpalo irrallaan vuorten keskellä. Ilmeisen jokavuotinen ilmiö.
Luonto itse ja huolimattomat ihmiset uudistavat luontoa ja eliöstöä tällä dramaattisella tavalla. Metsäpalon jälkeen aivan uudet kasvit pääsevät valtaan ja näkyviin, ennenkuin puut jälleen kasvavat ja peittävät maan. Joka tapauksessa useiden vuosikymmenten muutosprosessi.
"Metsäpaloja parissakin eri paikassa."
" Tämän näköistä on sitten jälki, kun suuri metsäpalo saa alkunsa."
"Luonnonpuiston ideahan on, että mitään ei siirrellä pois, ainoastaan teille kaatuneet rungot poistetaan. Metsään jäävät myös palaneet rungot pystyyn."
Yellostonen puistosta suuntasimmekin sitten Kunkun kanssa eri suuntiin.Hän lähti tutkimaan puiston pohjoisia alueita ja minä porhalsin itään Codyn kaupunkiin. Joku voi muistaa nimen Cody; sehän on yhtäkuin William F Cody alias Buffalo Bill. Tämä armeijan tiedustelija ja seikkailija on tullut kaikille länkkäreistä pitäville tutuksi.Todellinen hahmo, joka vaikutti Wyomingin territoriossa 1800-1900 lukujen taitteessa. Kaupunki näyttäisi elävän hänen muistostaan. Sen verran monessa putiikissa lainattiin Buffalo Billin nimeä.
Kävinpä minäkin evästämässä kuuluisassa Restaurant Irmassa. Kuulemma Buffalo Billin kantapaikka aikoinaan. Ravintolan sisusta oli kyllä komeasti vuorattu vanhoilla valokuvilla ja maalauksilla sekä vanhoilla esineillä, kivääreistä pistooleihin.
" Codyssä jouduin sheriffin puhuteltavksi, mutta eipä tule savolaiselle sellaista tilannetta eteen, mistä ei selviäisi puhumalla."
Ruokailun jälkeen parit kuvat herran patsaasta ja menoksi. Yöpymispaikaksi olin valinnut Lovellin pikkukaupungin. Preerialla sijaitsevassa kyläpahasessa oli kuin olikin motelli, jonka pihaan ajoin lievästi sanottuna ennakkoluuloisena. Omistaja olikin ihan mukava ja ystävällinen, eikä mikään Norman Bates. Huone oli aivan siisti ja mikä eniten ilahdutti, motellista löytyi langaton netti, joka sitten mahdollisti tämän kirjoittelun tänään.
Seuraavana päivänä lisää villiä länttä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti