Aamupalan syötyämme lähdimme ajamaan lopullista kohdettamme Midwayta, jossa CCR 2008 pidetään. Uudet amerikkalaiset ystäväni, Don Oklahomasta ja Walt Ohiosta, olivat kovasti kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisista, yhteiskunnastamme, koulutustasosta, terveydenhuollostamme. Suuri ihmetyksen aihe amerikkalaisille on terveydenhoitomme ja sen edullisuus meille suomalaisille. Kokouksessa eräs henkilö kertoi murtaneensa ranteensa ja joutui sairaalaan toimenpiteisiin. Hän oli sairaalassa 4,5 tuntia ja sairaalalasku, jossa ei vielä ollut hoitavan lääkärin osuutta, oli vaivaiset 15'000 dollaria! Ilmankos kukaan täällä ei uskalla elää ilman kattavaa vakuutusta kaiken varalle.
Ajelimme kohti Midwaytä Donin opastamana mukavia pikkuteitä kanjonien kautta. Pysähdyimme juuri ennen Midwaytä syömään Heber Cityyn ,ja jossa myös pesimme pyörämme puhtaiksi ötököistä ja pölyistä.
"Mukavat kanssamotoristit: oikealla Walt Ohiosta ja vasemmalla Don Oklahomasta"
"Autojuna vai? Kuormuriin asennettiin lisäakselit joilloin päästiin ajelemaan kiskoilla"
Kahden aikaan saavuimme Zermatt Resort-hotelliin. Ennen hotellille tuloa, näytti siltä olisimme tulleet Sveitsin alpeille. Talot olivat kuin alpeilla, eurooppalaisittain rakennettu ja koristeltu mitä upeimmin seinämaalauksin.Hotellimme on mös mitä Sveitsi-henkinen.
Kunkkukin sattui saapumaan juuri samoihin aikoihin omalta suunnaltaan hotellille.
Asetuimme huoneesemme ja vaihdoimme kuulumiset. Sitten lähdimme tutustumaan alueeseen ja esityksiin, joita tässä meetingissä on runsaasti. Kaikille sopivaa ohjelmaa on yllin kyllin.
"Kunkku ja minä olemme olleet heti tulohetken jälkeen kovan kiinnostuksen kohteena. Tässä teksasilainen pariskunta ihmettelemässä kaukaisia vieraita"
"LoTjat rivissä kuin ison talon porsaat, osallistujia tänä vuonna karvan yli viisi sataa."
" Erään osallistujan petomainen Bemari"
"Ei aivan perinteistä amerikkalaista arkkitehtuuria..."
Keskiviikkona 27.Elokuuta
Tämä päivä olikin sitten ensimmäinen päivä sitten edellisviikon maanantain kun emme ajaneet yhtään. Ja ihan hyvää se tekeekin 4200 ajetun kilometrin jälkeen. Aamulla kävimme Newbie breakfastilla, tulokkaiden aamupalalla kuulemassa CCR- meetingin ideaa ja tapahtumien aikatauluja. Hyväntekeväisyys on tämänkin meetingin yksi tärkein idea. Vuodesta 2001 alkaen, kun näitä tapaamisia on järjestetty, tämä bemarihenkinen porukka on lahjoittanut yli 100'000 dollaria hyväntekeväisyyteen. Kohde on ollut tavallisesti sen alueen lasten hyväntekeväisyysjärjestö, jossa nämä tapaamiset on järjestetty.
Neljän aikaan iltapäivällä pakkauduimme kolmeen koulubussiin, ja ajoimme Heber Cityn juna-asemalle. Siellä hyppäsimme vanhaan junaan ja ajoimme puolentoista tunnin verran kauniiden kanjonimaisemien lävitse. Pienen seisahduksen jälkeen, veturi vaihdettiin eteen, palasimme takaisin Heber Cityyn. Ilta alkoikin jo hämärtää ja siirryimme hotellin sisätiloihin keskustelemaan ja viettämään mukavaa yhdessäoloa.
" Karin ensimmäinen koulubussimatka"
"All aboard.... juna lähtee."
" Puolimatkassa meidät sananmukaisesti ryöstettiin. Joukko lainsuojattomia pysäytti junan
ja vaati rahamme tähän kirstuun."
"Rosvot saivat rahamme ja pakenevat niiden kanssa. Tosiasiassa, tämäkin oli hyväntekeväisyys-yllätys. Rahat lähtivät paikalliselle lasten suojelujärjestölle."
" Oli meillä oikea poliisikin mukana juna matkalla. Tämä San Franciscolainen ylikomisario Mark on bemarimiehiä.
Bill Pestier Utahista vierellä."
Torstai ja Perjantai 28-29.Elokuuta
Torstaina ajelimme pienen lenkin Midwayn ympäristössä mutkateitä kaarrellen.
Loppupäivä menikin hotellin uima-altaalla loikoillen aurinkoa ottaen.
Torstaina-iltana ohjelmassa oli Silent Auction, hiljainen huutokauppa, johon osallistujat, mainostajat, hotelli ja monet muut olivat lahjoittaneet tavaroita tai palveluita huutokaupattavaksi. Tuotteet olivat esillä suuressa hallissa, vieressään paperi, jossa minimihinta ja johon sitten kiinnostunut saattoi laittaa nimensä ja huutonsa. Se olikin mielenkiintoista seurata kuinka porukka kiersi kehää ja piti "silmällä" omaa vetoaan. Itsekin laitoin huutoni pariin tavaraan, joista toinen jäikin minulle.
Perjantai päivä oli myös pelkkää paikalla oloa, ja kokemuksia vaihtaen näiden mukavien ja välittömien kanssamotoristien.
Illan päätti loppuillallinen, johon kaikki lähes viisisataa motoristia ja matkustajaa osallistuivat.
Tilaisuudessa julkistettiin myös huutokaupan ja keskiviikon "junaryöstön" tulos. Summa nousi uuteen ennätykseen, 28'000 dollaria paikalliseen lastensuojeluun. Mahtava summa tältä porukalta. Amerikkalaisilla on kyllä tämä hyväntekeväisyys asia veressä.
Illan aikana meidät suomalaisetkin kutsuttiin yleisön eteen, jossa Kunkku hauskuutti yleisöä. Hän oli huutanut itselleen "viagra annoksen"ja kertoi niiden olevan mahdollisesti tarpeen, kun hän joskus lokakuussa kotiutuu matkaltaan.
Itsekin sain tilaisuuden pitää puheen, jossa kiitin tätä mahtavaa porukkaa, joka oli ollut meitä kohtaan ystävällisiä ja avuliaita. Ympäri Usaa on nyt niin minulla kuin Kunkullakin useita yöpymispaikkoja tiedossa, mikäli vain sattuvat reitin varteen.
"Mukavat ystävämme Cindi ja Bill Pestier ja allekirjoittanut loppujuhlassa perjantai-iltana."
" Mie ite ja Vanilla Phat, CCR:n yksi organisaattoreista."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti