Aamulla taas kukonlaulun aikaan ylös, kone esille ja blogia kirjoittamaan, sinänsä hyvä systeemi, mutta olisi ihan mukava päästä jo normaaliin rytmiin. Tänään ajamme kaunista joenrantareittiä Revelstoke:en. Aikavyöhyke tuli ylitettyä eilen, saatiin siis tunti lisää päivään, mutta tänään se otetaan takaisin. Puolen tunnin ajon jälkeen tulikin eteemme lauttaylitys.Tälläkohtaa joki oli levinnyt jo kohtalaisen leveäksi järveksi.Lauttamatka yli Upper Arrow Lake:n kesti toiset puolituntia, ja siinä järvinäkymiä ihastellessamme, totesimme Kunkun kanssa niiden olevan tyystin toiset kuin koto-Suomessa. Suuri ja puhdasvetinen järvi, todella mahtavissa maisemissa, eikä ensimmäistäkään kesämökkiä tai vastaavaa. Olikohan järvi jotenkin suojeltu, kun ihmisiä ei oltu päästetty pilaamaan maisemaa rakennuksillaan. Toinen selkeä huomio on tullut todettua näinä muutamana päivänä; puuta näyttäisi riittävän täällä Kanadassa vielä monelle sukupolvelle, niin valtavia metsäalueita olemme nähneet.
"Revelstoke,unelias ja mukava pikkukaupunki Kalliovuorten keskellä"
Aamupalan nautimme Revelstoken kaupungissa, sieltä jatkoimme kohti Goldenin kaupunkia Banffin kansallispuiston suuntaan. Minä olen muuten mestari järjestämään itselleni ja joskus myös matkakumppaneilleni jännittäviä hetkiä aivan mitättömistä aineksista. Lähdettyämme Revelstokesta, vilkaisin bensamittaria ja totesin huolettomasti sen riittävän seuraavaan kaupunkiin. Mutta kun tie välillä jyrkkeni todella pitkiksi nousuiksi ja muutama reipas ohitus hitaammista mäennousijoista, alkoikin mittarivalo vilkkua ja ajotietokone kertoi menoveden lopusta jo muutaman kymmenen kilometrin jälkeen.Ajoin Mussea viimeiset 50 kilometriä pintakaasulla, aiemmin ohiajamani asuntoautoilijat hurauttelivat meistä ohi heittämällä ja varmaan ihmetellen ajotyyliäni. Ajotietokone ilmoitti bensan olevan lopussa 11 kilometriä ennen seuraavaa bensa-asemaa ja itsekin olin varma, että tuossa tai viimeistään seuraavassa mutkassa Mustangi yskähtää viimeisen kerran. Ristinmerkkiä tehden pääsimme kuin pääsimmekin Goldeniin ja silmiimme avautui ihana näky, huoltoasemia rinta rinnan.Kurvasin ensimmäisen pihaan ja tankatessa totesin Kunkulle, että tämän jälkeen Mussessa täytyy olla aina vähintään puolitankillista menovettä.
Tankattuamme jatkoimme matkaa Banffin luonnonpuistoon, jossa olimme jo käyneetkin keskiviikkona. Pieni huomio muuten avoautolla liikkuessa, Odotellessamme pitkässä autojonossa, joka oli pysähtynyt tietöiden takia, oli pakko laittaa katto kiinni kauniissa säässä. Aurinko porotti estottomasti, lämmintä oli yli 30 astetta. Katon ollessa kiinni, ilmastointi jäähdytti nopeasti auton sisätilat taas miellyttävälle tasolle.
Viikonlopun koittaessa huomasi liikenteen määrästä sen, että Calgaryn asukkaat pakenevat kauniin viikonlopun ajaksi pois kivikylästä, siitä suunnasta tuli katkeamaton ajoneuvojono.
Me taas asetuimme Canmoren pikkukaupunkiin yöksi.
"Mikä ihme tämä on? Hotellimme parkissa
näimme tämmöisen kummajaisen"
1 kommentti:
Tervehdys maailmanmatkaajalle! Hienolta näyttää, seikkailua ja upeita maisemia niin kuin kunnon reissussa pitääkin olla! Olisihan sinne ollut kiva päästä mukaan mutta viisi viikkoa.. Seuraamme siis nyt tästälähin mukavasti kirjoitettua matkakertomustasi,
turvallisia kilometrejä toivottaa Antti (ja Johanna)
Lähetä kommentti