Tämä Työnpäivä alkoi aurinkoisena.Siis Työnpäivä eli kuten meillä Vapunpäivä, on amerikkalaisilla syyskuun ensimmäisenä. Eli yleinen vapaapäivä.Kaupungit olivat lähes tyhjiä, ihmisiä näkyi todella vähän. Missähän amerikkalaiset juhlivat Työnpäiväänsä?
Muutin reittiäni kuitenkin etelään ja ajan pätkän Route 66:sta Amarillosta Oklahoma Cityyn, ellei hurrikaani Gustafin tuomat vesisateet yllä OKC:yyn asti.
Aamulla olikin edellisen illan kova sivutuuli hellittänyt, ja ajoin loputtoman pitkiä preerioita Limonista etelään. Käväisin New Meksikon puolella saadakseni yhden osavaltion lisää reittikarttaani. Puolen päivän jälkeen tuuli alkoi taas yltyä, ja välillä ajelin sivuttain vaikka kurvista ei ollut tietoakaan.Täälläkin on ilmeisesti öljyn hinnan nousun seurauksena alettu tehdä betoniteitä. Onhan niitä ollut isojen kaupunkien lähettyvillä aiemminkin, mutta myös preerialle uusitaan asvaltin tilalle betonia. Täällä ei kuitenkaan tarvitse miettiä routasuojauksia, kuten meillä pohjolassa, vaan 25-30cm betoni valetaan suoraan asvaltin päälle.
" Täälläkin tätä loputonta suoraa riittää"
"Siellä täällä kasvaa yksinäinen puu, uhmaten preerian loputonta tuulta."
" New Meksikon osavaltion rajasta kertovaa kylttiä oli käytetty maalitauluna."
Ylittäessäni Teksasin rajan, menetin samalla tunnin päivästäni, sillä Teksas kuuluu keskiseen aikavyöhykkeeseen. Näin aikaero kotomaahan kutistui 8:ksi tunniksi.Amarilloon saavuin jälleen kerran polttoainemittarin näyttäessä tyhjää, tankatessani mopoa täyteen totesin tankissa olleen n.litran verran menovettä.Tuurilla on seilattu tähän asti, milloinkahan sekin loppuu?
"Teksas on ylpeä presidentistään, liekö kaikki teksasilaiset kuitenkaan?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti